Mitä se on?

 

Kun työntekijä tekee työnantajansa kanssa työsopimuksen, jossa sovitaan työn sisällöstä, tekemistavasta ja työpaikasta, syntyy pienimuotoinen paikallinen sopimus. Sopimus tehdään yleensä kirjallisesti, jolloin sen sisältöön voidaan vedota, jos siihen syntyy tarvetta.

 

Kun vuorotiimi sopii esimiehensä kanssa vuorojen vaihdosta, sijaisuuksista ja vuorokierrosta, syntyy jälleen paikallinen sopimus. Jos se on tehty suullisesti, voi myöhemmin syntyä epäselvyyttä siitä, mitä oikeastaan sovittiin, varsinkin, jos henkilöstö vaihtuu ja sopimuksen tekijät eivät ole enää käytettävissä asiaa selvittämään. Tämän takia on järkevää tässäkin tapauksessa kirjata asiasta yhteinen näkemys, johon voidaan tarvittaessa palata. Paikallisen sopimisen voidaan siis katsoa ulottuvan kaikkiin ratkaisuihin, joilla työnantajat ja työntekijät sopivat työelämän pelisäännöistä omassa organisaatiossaan.

 

Perinteisesti paikallisella sopimisella tarkoitetaan kunkin alan työehtosopimuksen sallimissa rajoissa tehtyjä sopimuksia. Sovellettava työehtosopimus määrittää siis raamit, joiden puitteissa paikallinen sopimus tehdään. Se saattaa antaa rajatut valtuudet yrityskohtaisille ratkaisuille eikä paikallisesti voida sopia työehtosopimuksen kanssa ristiriidassa olevista ehdoista.

 

On eräitä aloja, kuten metsäteollisuus tai IT-palveluja koskevat alat, jotka sallivat varsin vapaasti paikallisen sopimisen, koska niillä ei ole valtakunnallista, yleissitovaa työehtosopimusta. Samoin on henkilöstöryhmiä, joita työehtosopimukset eivät välttämättä sido samalla tavalla kuin muuta henkilöstöä. Tämä antaa melko vapaat kädet sopia monista asioista paikallisesti, jos siihen tarvetta ilmenee.

 

On luonnollista, ettei yhteen valtakunnalliseen sopimusraamiin saada mahtumaan kaikkia yrityskohtaisia tarpeita. Paikalliset sopimukset liittyvätkin usein tarpeeseen muokata yrityksen omaan toimintaan sopivia työaika- ja palkkarakenteita. Paikallisesti voidaan pyrkiä lisäämään joustavuutta henkilöstön käyttämiseen esimerkiksi kiireaikoina. Työaikalaki antaa sellaisenaan mahdollisuuksia sopia paikallisesti työajoista, kunhan myös alan mahdolliset työehtosopimusmääräykset huomioidaan.

 

Paikallista sopimista voidaan hyödyntää myös yrityksen taloudellisen tilanteen heikentyessä sopimalla henkilöstömenojen sopeuttamisista, lomautuksista ja muutosneuvottelujen läpiviennistä. Toisaalta paikallisesti voidaan sopia myös asioista, joista yleensä ei ole määräyksiä työlaeissa, työehtosopimuksissa tai työsopimuksissa, kuten esimerkiksi etätyöstä ja työhyvinvointikysymyksistä.

 

Yrityksissä pohdintaa herättävät usein kysymykset:

- täyttääkö paikallinen ratkaisu työlakien ja työehtosopimusten reunaehdot

- onko ratkaisu taloudellisesti järkevä

- kaventaako ratkaisu työnjohto-oikeutta liikaa

- Voiko asian joustavammin ratkaista ilman sopimusta.

 

Näihin kysymyksiin voi vastata, kun valmistautuu huolellisesti. Paikallinen sopiminen edellyttääkin onnistuakseen työelämän pelisääntöjen tuntemusta.

 

Mikäli paikallinen sopiminen onnistuu ja osapuolten yhteinen etu saadaan kirjattua, ratkaisu lisää henkilöstön sitoutumista yritykseen. Tähän tarkoitukseen päästään, jos ratkaisu on tasapainoinen ja siinä on huomioitu myös se, miten sopimuksesta voidaan hallitusti irtaantua olosuhteiden muuttuessa.

 

Vaikka sopimusta ei saataisikaan aikaan, saattaa prosessi jo sellaisenaan lisätä yhteistä ymmärrystä yrityksen tilanteesta ja henkilöstön näkemyksistä. Parhaimmillaan tämä luo perustan myöhemmälle, avoimelle ja kaikkia hyödyttävälle keskustelukulttuurille.